Ajattelimme valmentajani kanssa, että kun talvikausi meni pilalle harjoittelisimme kesän oikein kovasti. Noh sekään ei onnistunut, nimittäin seuraavaksi meni selkä. Selkää piti varoa lähes koko kesän. Saimme tehtyä lyhyitä heittoharjoituksia, ennenkuin selkä ei enää kestänyt. Hoidimme selkää sähköllä valmentajani kanssa (joka onneksi on myös hieroja) ja se auttoi, onneksi.
Sitten alkoi valmistautuminen SM-kisoihin. Noh eihän vuoteeni kuulunut tarpeeksi loukkaantumisia, niin päätin vielä hajottaa käden. En pahasti hajottanut, mutta siinä meni 2,5 viikkoa tehokasta treeniaikaa hukkaan.
Pari viimeistä viikkoa ennen SM-kisoja olivat ihan kauheita, koska heittämiseni oli niin epävarmaa. Joskus moukari saattoi lentää 58m ja joskus saattoi jäädä jopa alle 50m. Kun heittoni oli noin ailahtelevaa eikä yhtään tasaista, en ollut enää varma pääsenkö edes finaaliin SM-kisoissa.
Viimeinen päivä ennen kisojani. Olin niin stressaantunut. En ennen uskonut että mikään voi lievittää kunnolla stressiä, mutta sitten äitini vei minut valmistavalle verkalle metsään. Metsässä kävely auttoi se sai ajatukset pois kisoista ja jumissa olevista lihaksista.
Kävelyn ja "mallina" olon jälkeen oli oikeasti todella rento fiilis (lukuunottamatta tosi jumissa olevia lihaksia). Kävelyn jälkeen niin hassulta kuin se kuulostaakin oli vaikea kävellä, joten onneksi on valmentaja joka osaa hieroa.
Noh sitten koitti kisapäivä. Olin niin väsynyt että calling roomissa olin lähellä nukahtaa. Se väsymys ei kestänyt kauaa, koska kisa alkoi.
Tuli pienet paineet siinä vaiheesa kun en saanut tulosta heti ensimmäisellä heittokierroksella. Onneksi sain seuraavalla tuloksen, joka riitti finaaliin. Viimeisellä kierroksella heitin itseni 3. Voin sanoa että se oli tähän mennessä yksi elämäni iloisimmista hetkistäni, kun heitin todella vaikean kauden jälkeen itseni SM pronssille. Tästä alkaa ihan uusi tsemppis tulevaa kautta varten.
-TM
