ANMJ - LEIRI 1

17 - 19.11 oli alue nuorten maajoukkue leiri. Niinkuin aina nämä leirit ovat harjoittelu jaksojen kohokohtia. Leirillä valmentajina toimi Merja Korpela ja Ilari Huttula. Oli muuten ihan tosi hienoa olla siellä kun valmentajana on monin kertainen suomenmestari. Leirin yhteydessä kävin myös tutustumassa Kuortaneen urheilulukiossa, joka vaikutti todella kiinnostavalta vaihtoehdolta.

ANMJ-leirit ovat minulle todella tärkeitä, koska sieltä saa niin paljon uusia harjoittelu ideoita ja sieltä leiriltä saa tosi paljon neuvoja jotka parantavat tekniikkaa.

Leiri järjestettiin Kuortaneen urheiluopistolla, jossa on todella hyvät urheilu mahdollisuudet lähes kaikkiin lajeihin. Minun osaltani leiri meni hyvin. Opin leirillä niin paljon uutta ja sain tekniikan taas hieman paremmaksi. Leirin ehkä paras harjoitus heittojen jälkeen oli kuntopiiri, koska siellä tehtiin todella paljon erilaisia ja kivoja harjoitteita.

ANMJ-leireillä on aina luentoja ja tämä leiri ei ollut poikkeus. Leirin ensimmäisen luennon nimi oli "Asenne ratkaisee" ja totta se on jos ei ole asennetta, niin tuskin sitä urheilua ja harjoittelua jaksaa kauan. Ensimmäisessä diassa oli jo hyvin löydetty lause "nauti urheilusta ja urheilemisesta", sen kun muistaa että urheilu ei ole pakkopullaa, vaan se on sinun omaa ajanvietettä ja halua menestyä niin hyvä tulee. Yhdessä niistä esityksen dioissa oli myös Tommi Evilän kuva ja teksti "urheilija on urheilija 24h vuorokaudessa!". Jotenkin se lause jäi mieleen että vaikka treenaisi ihan hulluna ja sitten käyttäytyy epäurheilijamaisesti loppuajan päivästä, ei siinä kehity. Urheilija pystyt niin helposti pilaamaan sen päiväisten harkkojen kehittymisen jo sillä, että et vaikka syö sen jälkeen. Vaikka ei nyt pystyisi esim tekemään samoja asioita kuin kaverit, niin mielummin käyttäydyn kuin urheilija NYT kuin vasta sitten kun se on liian myöhäistä. Sitä ei tule katumaan, jos nyt harjoittelee ja jättää ns. muun elämän vähän vähemmälle. Voi olla että joku päivä kaverisi ovat kannustamassa sinua arvokisoissa.

Minä itse pidin todella paljon siitä, että meille annettiin luennolla kysymyksiä mitä piti itse pohtia. Kysymyksistä paras mielestäni oli "epäonnistumisen pelko vai voittamisen tahto?". Se oli kysymys joka oikeesti sai ajattelemaan, että olenko ajatellut vaan "jos minä epäonnistun nyt tässä tärkeessä heitossa".  Nyt pitäs alkaa ajatella että "minä kyllä onnistun tässä heitossa", "sinä pystyt heittämään hyvän heiton", "nyt mennään rinkiin ja onnistutaan". Epäonnistumisen pelko on urheilussa se pahin pelko mitä voi olla. Silloin kun pelkää ja ajattelee epäonnistumista silloin on paljon isompi riski siihen, että epäonnistuu.

Leirin merkittävin luennon aihe oli se, että vaikka sä kaadut matkan varrella ei saa luovuttaa vaan nousta ylös ja jatkaa matkaa. Lause on todella hyvä, jos epäonnistuu sieltä noustaan vahvempana ylös eikä luovuteta. Se ei haittaa, jos epäonnistuu kisoissa silloin vain mietitään mitä kävi ja miksi ja ensi kisoissa näytetään ja tehdään parempi suoritus. Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää - Suomi 100v.
-TM

Kohti uutta kautta

Jälleen tällä ovella, nimi on kyllä muuttunut ITE Lasaretista Pihlajalinnaksi. Onneksi hoitajat ja henkilökunta olivat samat, kun nimen sanoin niin tunnistivat minut. Eihän tämä ollut vasta kuin kuudes leikkaus.

Tällä kertaa minulla leikattiin peukalo vasemmasta kädestä. Ei siihen isoa haavaa tehty (onneksi).

Tuon pienen leikkauksen takia pitää sitten olla heittämättä 1,5 kuukautta vähintään, mikä on tosi pitkä aika. Onneksi pystyn harjoittelemaan muutenkin. Kuntosali ja peruskunto harkat (lenkit, loikat, juoksut jne) voi alkaa 2 viikon päästä leikkauksesta.

Leikkaus sujui hyvin ja operaatio tehtiin puudutuksella, joten pystyin juttelemaan hoitajien kanssa mm yleisurheilusta ja ennen kaikkea moukarinheitosta. Yksi hoitaja kysyi minulta "mitenkäs sitä moukaria työnnetään?". Rupesin siinä sitten kertomaan kaikki mahdolliset faktat moukarista ja näin hoitajat ovat sitten viisaampia moukarinheiton suhteen. Nyt alkaa minun kuntoutuminen ja uuteen kauteen valmistautuminen, jos ei mitään muuta hyvää tästä löydy, Iteltä saa hyvää hoitoa ja olen nopeammin kentällä taas harkkaamassa.

Leikkaus ohi ja samana päivänä kotiin- nämä ovat nopeita leikkauksia.

-T-M

SYKSYN VIIMEINEN HEITTOHARJOITUS

Loppuviikkolla sain kuulla huonoja uutisia, ensi viikon torstaina on leikkaus - taas. Onneksi tänään sai vielä luvan heittää ja se heittoharjoitus lähti vielä tosi hyvin. Ärsyttää kyllä tällaiset loukkaantumiset, mutta ei sille voi mitään, tämä on urheilua. Kauheeta oli kyllä päättää kausi suoraan SM-kisojen jälkeen, juuri silloin kun tuloskunto olisi ollut nousussa.

Iso kiitos kyllä Lähi Tapiolan vakuutuksen, kun kattaa kilpaurheilun. Tämä tuleva leikkauskin on jo.... viides leikkaus tähän 2 vuoden sisään. Toisaalta hyvä, kun Lähi Tapiola maksaa leikkaukseni Ite Lasarettiin jolloin ei tarvitse jonottaa julkisissa sairaanhoidossa vaan pääsee nopeammin hoitoon ja takaisin kentille. Olen käynyt Ite: llä kahdessa leikkauksessa enkä ole vielä pettynyt hoidon laatuun.

Jos pitää ajatella positiivisen kautta tätä koko juttua, niin pääsepähän vahvistamaan sellaisia lihasryhmiä, joita ei muuten tulisi vahvistettua. Hankittiin vähän aikaa sitten minulle fressin kuukausikortti ja nyt pääsee sitten käymään myös ryhmäliikunta tunneilla. Uutuutena (minulla) oli pilates,mikä oli yllättävän rankka mutta hyvä kokemus.

Lääkäri jonka luona kävin sanoi, että mitään asiaa rinkiin ei olisi ennen kuin 2 kuukautta olisi kulunut. Laskeskelimme valmentajani kanssa että ANMJ-leiri olisi tasan 2 kuukauden päästä leikkauksesta, eli juuri kerkeän toipua siihen mennessä. Niille jotka ei tiedä mikä ANMJ-leiri on, niin se on lyhenne sanoista Alueellinen Nuorten Maajoukkue leiri. Leiri on tarkoitettu 15-18-vuotiaille. Sain ANMJ:lle kyllä kutsun jo 14 vuotiaana, koska kaikki 14v jotka ovat suorittaneet 15v rajan pääsevät mukaan leirille. Voin sanoa että leirit on kyllä talven kohokohtia.

Loppuun vielä fiilistelyä kesän moukarikarnevaaleilta - Positiivisesti eteenpäin.

Kausi 2017

Tämän vuoden SM-kisat olivat aika yllättävät minulle. Ensimmäisenä kerron teille minun tästä kaudesta. Elikkä siis minun talvikaudesta piti tulla kovin treenijaksoni ikinä, mutta sitten tuli pieni loukkaantumisputki, enkä pystynyt treenaamaan 6kk oikeastaan mitään.

Ajattelimme valmentajani kanssa, että kun talvikausi meni pilalle harjoittelisimme kesän oikein kovasti. Noh sekään ei onnistunut, nimittäin seuraavaksi meni selkä. Selkää piti varoa lähes koko kesän. Saimme tehtyä lyhyitä heittoharjoituksia, ennenkuin selkä ei enää kestänyt. Hoidimme selkää sähköllä valmentajani kanssa (joka onneksi on myös hieroja) ja se auttoi, onneksi.

Sitten alkoi valmistautuminen SM-kisoihin. Noh eihän vuoteeni kuulunut tarpeeksi loukkaantumisia, niin päätin vielä hajottaa käden. En pahasti hajottanut, mutta siinä meni 2,5 viikkoa tehokasta treeniaikaa hukkaan.

Pari viimeistä viikkoa ennen SM-kisoja olivat ihan kauheita, koska heittämiseni oli niin epävarmaa. Joskus moukari saattoi lentää 58m ja joskus saattoi jäädä jopa alle 50m. Kun heittoni oli noin ailahtelevaa eikä yhtään tasaista, en ollut enää varma pääsenkö edes finaaliin SM-kisoissa.

Viimeinen päivä ennen kisojani. Olin niin stressaantunut. En ennen uskonut että mikään voi lievittää kunnolla stressiä, mutta sitten äitini vei minut valmistavalle verkalle metsään. Metsässä kävely auttoi se sai ajatukset pois kisoista ja jumissa olevista lihaksista.

Kävelyn ja "mallina" olon jälkeen oli oikeasti todella rento fiilis (lukuunottamatta tosi jumissa olevia lihaksia). Kävelyn jälkeen niin hassulta kuin se kuulostaakin oli vaikea kävellä, joten onneksi on valmentaja joka osaa hieroa.

Noh sitten koitti kisapäivä. Olin niin väsynyt että calling roomissa olin lähellä nukahtaa. Se väsymys ei kestänyt kauaa, koska kisa alkoi. 

Tuli pienet paineet siinä vaiheesa kun en saanut tulosta heti ensimmäisellä heittokierroksella. Onneksi sain seuraavalla tuloksen, joka riitti finaaliin.  Viimeisellä kierroksella heitin itseni 3. Voin sanoa että se oli tähän mennessä yksi elämäni iloisimmista hetkistäni, kun heitin todella vaikean kauden jälkeen itseni SM pronssille. Tästä alkaa ihan uusi tsemppis tulevaa kautta varten. 

-TM