ANMJ - LEIRI 1

17 - 19.11 oli alue nuorten maajoukkue leiri. Niinkuin aina nämä leirit ovat harjoittelu jaksojen kohokohtia. Leirillä valmentajina toimi Merja Korpela ja Ilari Huttula. Oli muuten ihan tosi hienoa olla siellä kun valmentajana on monin kertainen suomenmestari. Leirin yhteydessä kävin myös tutustumassa Kuortaneen urheilulukiossa, joka vaikutti todella kiinnostavalta vaihtoehdolta.

ANMJ-leirit ovat minulle todella tärkeitä, koska sieltä saa niin paljon uusia harjoittelu ideoita ja sieltä leiriltä saa tosi paljon neuvoja jotka parantavat tekniikkaa.

Leiri järjestettiin Kuortaneen urheiluopistolla, jossa on todella hyvät urheilu mahdollisuudet lähes kaikkiin lajeihin. Minun osaltani leiri meni hyvin. Opin leirillä niin paljon uutta ja sain tekniikan taas hieman paremmaksi. Leirin ehkä paras harjoitus heittojen jälkeen oli kuntopiiri, koska siellä tehtiin todella paljon erilaisia ja kivoja harjoitteita.

ANMJ-leireillä on aina luentoja ja tämä leiri ei ollut poikkeus. Leirin ensimmäisen luennon nimi oli "Asenne ratkaisee" ja totta se on jos ei ole asennetta, niin tuskin sitä urheilua ja harjoittelua jaksaa kauan. Ensimmäisessä diassa oli jo hyvin löydetty lause "nauti urheilusta ja urheilemisesta", sen kun muistaa että urheilu ei ole pakkopullaa, vaan se on sinun omaa ajanvietettä ja halua menestyä niin hyvä tulee. Yhdessä niistä esityksen dioissa oli myös Tommi Evilän kuva ja teksti "urheilija on urheilija 24h vuorokaudessa!". Jotenkin se lause jäi mieleen että vaikka treenaisi ihan hulluna ja sitten käyttäytyy epäurheilijamaisesti loppuajan päivästä, ei siinä kehity. Urheilija pystyt niin helposti pilaamaan sen päiväisten harkkojen kehittymisen jo sillä, että et vaikka syö sen jälkeen. Vaikka ei nyt pystyisi esim tekemään samoja asioita kuin kaverit, niin mielummin käyttäydyn kuin urheilija NYT kuin vasta sitten kun se on liian myöhäistä. Sitä ei tule katumaan, jos nyt harjoittelee ja jättää ns. muun elämän vähän vähemmälle. Voi olla että joku päivä kaverisi ovat kannustamassa sinua arvokisoissa.

Minä itse pidin todella paljon siitä, että meille annettiin luennolla kysymyksiä mitä piti itse pohtia. Kysymyksistä paras mielestäni oli "epäonnistumisen pelko vai voittamisen tahto?". Se oli kysymys joka oikeesti sai ajattelemaan, että olenko ajatellut vaan "jos minä epäonnistun nyt tässä tärkeessä heitossa".  Nyt pitäs alkaa ajatella että "minä kyllä onnistun tässä heitossa", "sinä pystyt heittämään hyvän heiton", "nyt mennään rinkiin ja onnistutaan". Epäonnistumisen pelko on urheilussa se pahin pelko mitä voi olla. Silloin kun pelkää ja ajattelee epäonnistumista silloin on paljon isompi riski siihen, että epäonnistuu.

Leirin merkittävin luennon aihe oli se, että vaikka sä kaadut matkan varrella ei saa luovuttaa vaan nousta ylös ja jatkaa matkaa. Lause on todella hyvä, jos epäonnistuu sieltä noustaan vahvempana ylös eikä luovuteta. Se ei haittaa, jos epäonnistuu kisoissa silloin vain mietitään mitä kävi ja miksi ja ensi kisoissa näytetään ja tehdään parempi suoritus. Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää - Suomi 100v.
-TM