Korona-ajan harjoittelu ja kilpailu

                                                     Korona-ajan kuulumisia                                    

Tänä kesänä on tullut kokeiltua eri rinkejä. Yksi suosikeista löytyi Saarijärveltä!

Tämän hetken suurin puheenaihe on korona. Se on koskettanut varmasti kaikkia jollainlailla. Omassa elämässä korona vaikutti eniten etäopiskeluna. Kotona opiskelu oli minulle mieluisampaa, mutta pelkkä istuminen ei ollut minun juttuni. Pyrin silti liikkumaan tuntien välissä, etten pelkästään istuisi 8 tuntia tietokoneen ääressä. Koulupäivinä tulee yllättävän paljon liikuttua niin luokkien kuin koulujen välillä.

Yksilöurheilu on muutenkin aika yksinäistä, mutta tänä keväänä yksinäisyys sai uuden merkityksen. Paljon ei tullut urheilukavereita tai muitakaan kavereita nähtyä. Toisaalta saan kiittää lajivalintaani siitä, että pystyin harjoittelemaan koko kevään ja kesän normaalisti. Minua onnisti aikainen kevät, joka salli ulkoheitot jo varhain. Lisäksi minun salini ei missään vaiheessa mennyt kiinni, joskaan ei siellä koskaan tungosta ollut.

 

Jännitin koko kevään, että tuleeko kisoja koko kesänä. Onneksi kesän alussa alkoi kisoja löytyä ja tekniikkakin alkoi pysyä kasassa. On ollut mahtavaa päästä kisailemaan. Muiden moukarinaisten hyvät tulokset ovat tuoneet lisää kisahaluja ja tsemppistä. On mukavaa, kun moukarista on tullut näin suosittu ja taso on noussut noin korkealle.

 

Keväällä asetettiin tavoitteeksi 55 m ja tavoite on enää vajaan 60 cm päässä. Fiilis on sellainen, että tavoite kyllä rikotaan. Tässä on vielä muutamat kisat joissa on vielä aikaa parantaa ennätystä ja luoda tsemppistä. Seuraava mahdollisuus on Kalevan kisoissa ja sitten oman ikäluokan SM-kisoissa ja onhan tässä vielä syksyä jäljellä. Tämä on ollut elämäni ensimmäinen täysin ehjä kausi ja siitä en voisi iloisempi olla. Nyt enää jään tuloksia odottamaan!

TM

Instagram: https://www.instagram.com/tmpaldanius/

VastaaLähetä edelleen

Nuorten Ruotsi-ottelu

Ensimmäinen kisa suomipaidassa

Nuorten joukkue kisojen jälkeen

SM-kisojen hopemitali ja oma ennätys toi kaudelle jatkoa, pääsin nimittäin edustamaan Suomea ensimmäistä kertaa ulkomaille Ruotsi-otteluun Tukholman olympia stadionillle. Olin jo suunnitellut SM-kisoista meneväni suoraan ylimenokaudelle, jolloin Ruotsi-ottelu hieman sotki suunnitelmia hyvällä tavalla.

Kutsussa luki, että vaatteet pitää tilata, eikä niitä tietysti voinut sovittaa etukäteen ja heittäjän lihaksilla on vaikea tietää kokojen sopivuus sovittamatta. Onneksi Silja Kosonen oli aiemin tänä vuonna jo käynyt nuorten arvokisoissa ja osasi kertoa, että kannattaa ottaa koon isomma, jotta pystyy heittämään kunnolla.

Silja Kosonen ja minä valmiina kilpailemaan Ruotsia vastaan

Kisat eivät omalta osaltani tuottanut toivottua tulosta ja sain vain kaksi tulosta joista parhaaksi jäi 56m, mutta pettymyksestäni pääsin nopeasti yli, kun huomasin Suomen tyttöjen olevan voitolla ja lopuksi me vielä voitimme Ruotsin tytöt!

Meillä oli hyvä tsemppis moukariporukalla (kuvassa minä, Silja Kosonen, Lauri Hirvelä ja Elmeri Eskola)

Alunperin tulin Ruotsiin kisaamaan yksin ilman tukijoukkoja, mutta Iskä ja Pirkko-täti halusivat yllättää minut ja ostivat lentoliput äkkilähtönä Tukholmaan, jotta pääsisivät näkemään minut suomipaidassa heittämässä isoissa kisoissa, kiitos siitä!

Minä ja valmentaja isäni kisan jälkeen.

Kisoissa oli tosi huippu fiilis heittää ja kannustaa muita. Kyllä se on niin, että teen töitä, että pääsen vielä kokemaan uudelleen suomipaidassa olon. Olen valmis siihen tekemään työn!

Kuvassa kaikki nuorten heittäjät

Näin kisoissa myös paljon isoja nimiä ja pääsin ottamaan parin kanssa kuvan.  Molemmat, hassua kyllä, olivat kiekonheittäjiä. Toinen oli maailman paras Suomea puhuva yleisurheilija ja toinen minulle tai minun nuoren urheilija urani (etenkin vaikeiden vuosien) idoli Sanna (henkisesti vahva) Kämäräinen. 

1.kuvassa pienen pituuseron kanssa minä ja Daniel Ståhl, sekä 2.kuvassa minä ja Sanna Kämäräinen.

Nyt katse kohti kautta 2020!

TM

https://www.instagram.com/tmpaldanius/?hl=fi

SM-kisat 2019

SM-kisoihin valmistautuminen

Valmistautuminen SM-kisoihin oli hyvä. Harjoitukset menivät suunnitelmien mukaan ja valmistautuminen sujui moitteettomasti. Testituloksetkin osoittivat nousukuntoa, joten odotukset olivat korkealla SM-kisojen alla. 

SM-kisoja edeltävänä päivänä kävin valmistavalla lenkillä koiran kanssa. Luonnon keskellä oli hyvä rentoutua ja keskittää ajatukset kohti tulevia kisoja. Olen kokenut, että lenkki luonnon keskellä ennen kisoja sopii minulle hyvin. Nytkin koin sen toimivaksi.

Kisapäivä

Kisa-aamuna kävin tekemässä aamulenkin ennen aamupalaa ja paikat tuntuivat aika jäykiltä, mutta onneksi lenkillä sain paikat vetristettyä niin, että lähdin hyvillä mielin kohti kisapaikkaa. 

Kisa oli omasta mielestäni onnistunut, heitin nousevan sarjan ja parhaaksi tuloksessi jäi viimeinen heittoni 60.07, joka oli samalla myös uusi PB. Ennätykseen tuli lisää huimat 7cm, mutta sekin on hyvä, koska kyse oli kummiskin SM-kisoista.  Vaikka valmentaja Väänänen ei ollut paikalla, ei se häntä estänyt, vaan silti sain ohjeita etänä.

Onnellinen urheilija ja valmentaja 

Kisa oli kovatasoinen, mutta olen todella tyytyväinen jo pelkästään siitä, että olin taas SM-kisoissa. Hopea oli vain plussaa. Olen todella tyytyväinen näihin kisoihin.

Onnea Silja Kososelle voitosta ja Minttu Kovaselle pronssista

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet minua selviämään tämän kisakaudenkauden läpi kunnialla ja loukkaantumatta. Kaikista suurimmat kiitokset kuuluvat tietysti minun valmentajilleni Arttu Väänäselle ja Ari Paldaniukselle. Tästä on hyvä vielä jatkaa kautta!

TM

Kesän onnistumisia

Valmentajien kanssa päätimme aloittaa kausi tavanomaista myöhemmin, jotta harjoitteluaikaa saatiin pidemmäksi. Tämä kannatti.

Kauden ensimmäiset kisat käytiin Iisalmen hyvässä ringissä. Kisassa tuli heti ennätys, mutta en ollut tyytyväinen, koska tavoitteeni ovat kovemmat kuin heittämäni 58 m. 

Seuraava kisa olikin jo viikon päästä Joensuussa, jossa odotukset olivat korkealla hyvän kauden avauksen jälkeen. Saavutin tavoitteena olleen 60 m tuloksella 60.00. Silti ärsyttää, kun ei edes sentillä ylittynyt, mutta jäipä jotain Kuortaneen moukarikarnevaaleille tavoiteltavaa.

Olin luvannut lahjoittaa hiukseni hyväntekeväisyyteen, kun heitän 60 m. Eikä siinä auttanut muu, kun pitää lupaus. Hyväntekeväisyyteen lähtikin yli 20cm hiuksia. 

Sitten oli aika suunnata katseet kohti Kaustista ja moukarikarnevaaleja. Nämä olivat jo neljännet moukarikarnevaalit ja olen joka vuosi tehnyt hyvän tuloksen. Silti yhtään mitalia ei näistä kisoista ole tippunut. Tänäkin vuonna tein hyvän sarjan ja jäin vain kymmeniä senttejä ennätyksestä. 

Olin hieman pettynyt tulokseen, mutta tyytyväinen siihen, että näillä tuloksilla pääsin moukarikarnevaaleilla ensimmäistä kertaa mitaleille (hopea ja kulta).

Tähän mennessä tavoitteet 60 m rikkomisesta ja moukarikarnevaalimitalista ovat toteutuneet. Tästä on hyvä jatkaa työtä kohti seuraavia kisoja ja kauden päätapahtumaa Kankaanpään SM-kisoja.

https://www.instagram.com/tmpaldanius/?hl=fi

Uusi tekniikkavalmentaja ja uusi kausi

Kuntoutuminen ja harjoittelukausi

Nyt on hyvä aika kertailla 2018- vuoden lopun tapahtumia.

Keskikesällä järjestettävissä moukarikarnevaaleilla heitto ja harjoittelu oli hyvässä vauhdissa, heitin ennätyksen Kaustisella, sovimme Arttu Väänäsen kanssa, että hän rupeaisi minun tekniikkavalmentajaksi. Kaikki tuntui hyvältä vielä kesäkuun lopussa, kunnes heinäkuun 6 päivä olin kauden neljänsissä kisoissa heittämässä viidettä heittoa, joka lähti kädestä huonosti ja olkapäässä tuntui heti pistävä kipu. Kisa oli muutenkin ollut huono ja sitä huononsi entisestään se, että tiesin kisan olevan ohi. Mitä en tiennyt oli se, että koko kausi oli ohi vain yhden heiton takia.

Leikkaus onnistui hyvin ja kuntoutuminen alkoi ja se jatkuu yhä edelleen. Palauduin leikkauksesta yllättävän hyvin ilman mitään takaiskuja. Kiitokset siitä menee minun valmentajille jotka ovat kärsivällisesti jaksaneet odottaa harjoituksien uudelleen aloittamista, sekä he ovat olleet hyvin myös mukana tässä palautumismatkassa. Suurimmat kiitokset menee hyvälle fyssarille Jari Puustiselle jonka ansiosta olen pystynyt harjoittelemaan nyt ja sen lisäksi saanut paljon hyviä liikkeitä, joilla saan olkapään entistä vahvemmaksi.

Rautakin liikkuu.

Ajattelin aloittavani harjoittelun ensiksi olkapään kuntouttamis liikkeillä ja hetken kuntouttamisen jälkeen olisin jo taas takaisin tekemässä normaalia harjoittelua. Olin väärässä tämä on ollut uskomattoman pitkä prosessi joka ei ole vieläkään täysin valmis. Enkä usko, että tulee ikinä olemaankaan. Kolmekuukautta meni ennen kuin sain edes punttiin koskea ja samalla huomasin sen miten paljon lihasta tuo tauko söi ja paino harjoittelu piti aloittaa nollasta. Vaikka nyt painoharjoittelu on mennyt hyvin, tulokset ovat olleet nousevia. Harjoitteluni voiman puolella ei ole entisensä paljon on pitänyt lisätä uusia olkapääliikkeitä ja pois ovat jääneet kaikki ns repivät liikket jotka olkapäätä voisivat vahingoittaa. Vaikka harjoitukset ovat menneet hyvin, pidän silti painoharjoittelun maltillisena, enkä edes rupea viemään itseäni piipille asti tietyissä liikkeissä ennen kuin olkapää sen varmasti antaa.

Heittoharjoittelua Artun johdolla

Heittoharjoituksiakin jouduin sen kolmekuukautta odottamaan ja odotus kyllä kannatti. Toisin kuin voima minun tekniikkani ei ollut minnekään hävinnyt ja tuntui niin hyvälle päästä taas rinkiin hiomaan tekniikkaa ja saamaan hieman kadoksissa olevaa heittovarmuutta takaisin.

Artun kanssa yhteiset harjoitukset pääsimme vihdoin aloittamaan marraskuun puolivälissä. Artun kanssa heittelemme yleensä lauantaisin Varpaisjärven lämmitettävässä ringissä. Olen huomannut, miten paljon tässä muutamassa kuukaudessa heiton tekniikka on kehittynyt. Olen iloinen saadessani tiimiini noin hyvän ja minulle juuri sopivan tekniikkavalmentajan! Odotan jo innolla tulevaa kautta, jota kohtaan tavoitteeni ovat korkealla.

TM

Kisakauden loppu (liian aikaisin)

                                                             Tälläkertaa olkapää

Tänä vuonna minun kauteni loppui lyhyeen. Ehdin käymään vain neljä kilpailua sen aikana.

Kauden viimeiset kisat olivat Varkauden aluemestaruus kisat, eikä sekään ollut kokonainen kisa, vaan päättyi olkapää kivun takia viidennen heiton jälkeen keskeytykseen. Kilpailun jälkeiset fiilikset olivat todella haikeat, en tiennyt mitä minun kädelleni tehdään, tai meneekö kipu lepäämällä pois.
Katselin tilannetta muutaman päivän, jonka jälkeen päätimme mennä näyttämään kättä lääkärille. Hän tutki sitä ja laittoi lähetteen magneettikuvaan, jossa selvisi että talvella tapahtunut vamma ei ollutkaan parantunut ja vaivasi yhä. Leikkaukseen se olkapää tietysti meni, eli minun kauteni loppui juuri ennen kun piti ruveta valmistautumaan SM-kisoihin. Tilanne tuntui pahalta, kun heitto oli löytynyt Tampereen (Kallen leirillä) ja Karnevaalikisoissa tuli ennätys lähes joka heitolla eli olin pääsemässä kauden huippukuntoon.

Siinä harmiteltiin tilannetta hetken, mutta ei siinä mitään enää voinut tehdä, pakko oli vaan myöntää itselle, että leikkaukseen on mentävä ei se olkapää siitä itsekseen enää parannu. Vaikka kuinka yrittäisi, ei siitä enää kättä saataisi ennen kisoja.

Onneksi kävimme Pihlajalinna Itessä. Siellä asiat hoituvat hyvin, vaikka leikkaussali jäi juuri tuolla viikolla "kesälomalle". Saimme leikkauspäivän kahden viikon päähän tapahtuneesta, joka harmiksi kyllä oli vain 10 päivää ennen SM-kisoja, mutta ei käsi olisi tuonne itsekseen kuntoutunut.

Leikkauspäivänä olin todella epävarma leikkaukseen menosta. Olen paljon kuullut, että olkapääleikkauksen jälkeen ei olla enää takaisin huipulle tultu, kun ei ole olkapää enää sen jälkeen kestänyt. Suoraan sanoen pelotti, että itsestä tulee seuraava, joka ei enää pysty heittämään lupaavan alun jälkeen. Leikkaukseen menoa odotellessa viereisessä vuoteessa oli mies, joka seurasi aktiivisesti yleisurheilua ja kun hän heti leikkauksesta tullessaan totesi, että vähän aikaa enää niin taas keihäs lentää yhtä hyvin kuin ruuskasella" uteliaisuuteni heräsi. Rupesin juttelemaan hänen kanssaan urheilusta. Mies vielä toivotti hyvät tulevat kaudet, kun oli lähdössä leikkaussaliin.

Leikkaus sujui hyvin juuri niinkuin oli suunniteltu. Tiedostin kyllä, että kipeä se olkapää tulee olemaan, mutta en uskonut, että niin kipeä oli. Ainut asia mitä pystyin tekään pari seuraavaa yötä oli kävelemään. Vaan sen takia kävelemään, että huomio kiinnittyisi johonkin muuhun kuin olkapääkipuun. Olin jo hyvin epätoivoinen kun kipu ei meinannut helpottaa pariin viikkoon, mutta sitten kipu alkoi pikkuhiljaa hellittämään ja kättä pystyi jo liikuttamaan (vain hauiskäännön tyyppisiä liikkeitä, ei tietystikkään mitään mikä liikuttaisi olkapäätä).

Nyt leikkauksesta on kulunut reilut neljä viikkoa. Fysioterapia on aloitettu ja palautuminen on todella hyvällä mallilla ja onneksi fysioterapeutti Jari Puustinem on erikoistunut urheilufysioterapiaan. Eiköhän tästä vielä ihan kunnon käsi tule, ainakin töitä teen sen eteen.

TM

Instagram: tmpaldanius
Facebook: Tia-Maria Paldanius
Twitter: Tmpaldanius

Kesän leirit

Tampereen leiri 

12.6.18. Lähdin junalla Tampereelle. Minun mielestäni on todella hauskaa kulkea junassa. Kuljen moukari kanssa ja se herättää ihmisissä kiinnostusta, jonka jälkeen usein käymme keskustelua moukarinheitosta ja tämäkään matka ei ollut poikkeus. Sosiaaliena ihmisenä minusta on kiva keskustella ihmisten kanssa ja matkakin tuntuu lyhyemmältä.

Tampereen leirillä tuli niin paljon heittoja, että minun heittokenkä kului puhki. Moukarin heitossa pääpaino oli tekniikan hiomisessa, mikä ilokseni vaikutti myös heiton pituuteen, vaikka toisaalta jossain vaiheessa NOV-valmentaja Kalle Lehmusvuori totesi leikkisästi  "tekniikasta viis kunhan lentää pitkälle" Itse leirin paras hetki oli harjoitusten ohessa Flowparkissa käynti. Käynnillä korvasimme iltapuntin ja yllättäen kukaan ei valittanut siitä. Se oli mukavaa vaihtelua moukarin heittoon. Tältäkin leiriltä lähdin hyvillä mielin kohti kauden avausta Iisalmeen.

Teimme omatoimiset palauttelut joka ilta. (kuvassa oikealla Someron Esan Silja Kosonen)

Leiri loppui perjantaina ja Iisalmen kisat olivat lauantaina, eli siinä ei ollut yhtään lepopäivää välissä, joka sittemmin kostautui myöhemmin kisassa, sekä sen jälkeisessä kuumeessa/flunssassa. Kisan tulos jäi petymykseksi  (tulos oli vain vähän päälle 53 metriä).

Viikon sairastamisen jälkeen oli vuorossa Kaustisen moukarikarnevaalit. Moukarikarnevaalit alkavat aina kisoilla ja loppuvat kisoilla. Ensimmäisessä kisassa paransin ennätystäni kolme kertaa ja lopulliseksi tulokseksi jäi 56.48. Leiri onnistui hyvässä valmennuksessa (valmentajana toimi Ilari Huttula). Parasta, kun leireillä heitetään paljon hyvässä porukassa ja meillä on tosi hyvä henki.

Toinen kisa ei mennyt ihan niin hyvin. Ensimmäinen heitto ei tuntunut yhtään hyvältä ja mietin jo että astuisin yli. Päätin silti ottaa tuloksen (tulos oli 48 ja risat). Sen jälkeen tuli kaksi yliastuttua. Olin niin varma etten pääsisi niin huonolla tuloksella jatkoon, että otin kengätkin pois. Onneksi sitten pääsin jatkoon ja heitin 5 :llä heitolla kauden toiseksi parhaan tuloksen.

Moukarikarnevaaleilta oli kotiin tuomisina myös jotain mielenkiintoista! Valmentajani sai sovittua, että Arttu Väänänen aloittaa moukarinheitossa tekniikkavalmentajanani syksyllä. Arttu on ollut parina vuonna karnevaaleilla valmentajana ja onhan hän itsekin kansallista kärkeä heittäjänä. En voisi olla yhtään enempää innoissani. Minulla on vihdoin oikea tekniikkavalmentaja!!

TM

Instagram: tmpaldanius

Facebook: Tia-Maria Paldanius

Twitter: Tmpaldanius