Kisakauden loppu (liian aikaisin)

                                                             Tälläkertaa olkapää

Tänä vuonna minun kauteni loppui lyhyeen. Ehdin käymään vain neljä kilpailua sen aikana.

Kauden viimeiset kisat olivat Varkauden aluemestaruus kisat, eikä sekään ollut kokonainen kisa, vaan päättyi olkapää kivun takia viidennen heiton jälkeen keskeytykseen. Kilpailun jälkeiset fiilikset olivat todella haikeat, en tiennyt mitä minun kädelleni tehdään, tai meneekö kipu lepäämällä pois.
Katselin tilannetta muutaman päivän, jonka jälkeen päätimme mennä näyttämään kättä lääkärille. Hän tutki sitä ja laittoi lähetteen magneettikuvaan, jossa selvisi että talvella tapahtunut vamma ei ollutkaan parantunut ja vaivasi yhä. Leikkaukseen se olkapää tietysti meni, eli minun kauteni loppui juuri ennen kun piti ruveta valmistautumaan SM-kisoihin. Tilanne tuntui pahalta, kun heitto oli löytynyt Tampereen (Kallen leirillä) ja Karnevaalikisoissa tuli ennätys lähes joka heitolla eli olin pääsemässä kauden huippukuntoon.

Siinä harmiteltiin tilannetta hetken, mutta ei siinä mitään enää voinut tehdä, pakko oli vaan myöntää itselle, että leikkaukseen on mentävä ei se olkapää siitä itsekseen enää parannu. Vaikka kuinka yrittäisi, ei siitä enää kättä saataisi ennen kisoja.

Onneksi kävimme Pihlajalinna Itessä. Siellä asiat hoituvat hyvin, vaikka leikkaussali jäi juuri tuolla viikolla "kesälomalle". Saimme leikkauspäivän kahden viikon päähän tapahtuneesta, joka harmiksi kyllä oli vain 10 päivää ennen SM-kisoja, mutta ei käsi olisi tuonne itsekseen kuntoutunut.

Leikkauspäivänä olin todella epävarma leikkaukseen menosta. Olen paljon kuullut, että olkapääleikkauksen jälkeen ei olla enää takaisin huipulle tultu, kun ei ole olkapää enää sen jälkeen kestänyt. Suoraan sanoen pelotti, että itsestä tulee seuraava, joka ei enää pysty heittämään lupaavan alun jälkeen. Leikkaukseen menoa odotellessa viereisessä vuoteessa oli mies, joka seurasi aktiivisesti yleisurheilua ja kun hän heti leikkauksesta tullessaan totesi, että vähän aikaa enää niin taas keihäs lentää yhtä hyvin kuin ruuskasella" uteliaisuuteni heräsi. Rupesin juttelemaan hänen kanssaan urheilusta. Mies vielä toivotti hyvät tulevat kaudet, kun oli lähdössä leikkaussaliin.

Leikkaus sujui hyvin juuri niinkuin oli suunniteltu. Tiedostin kyllä, että kipeä se olkapää tulee olemaan, mutta en uskonut, että niin kipeä oli. Ainut asia mitä pystyin tekään pari seuraavaa yötä oli kävelemään. Vaan sen takia kävelemään, että huomio kiinnittyisi johonkin muuhun kuin olkapääkipuun. Olin jo hyvin epätoivoinen kun kipu ei meinannut helpottaa pariin viikkoon, mutta sitten kipu alkoi pikkuhiljaa hellittämään ja kättä pystyi jo liikuttamaan (vain hauiskäännön tyyppisiä liikkeitä, ei tietystikkään mitään mikä liikuttaisi olkapäätä).

Nyt leikkauksesta on kulunut reilut neljä viikkoa. Fysioterapia on aloitettu ja palautuminen on todella hyvällä mallilla ja onneksi fysioterapeutti Jari Puustinem on erikoistunut urheilufysioterapiaan. Eiköhän tästä vielä ihan kunnon käsi tule, ainakin töitä teen sen eteen.

TM

Instagram: tmpaldanius
Facebook: Tia-Maria Paldanius
Twitter: Tmpaldanius

Kesän leirit

Tampereen leiri 

12.6.18. Lähdin junalla Tampereelle. Minun mielestäni on todella hauskaa kulkea junassa. Kuljen moukari kanssa ja se herättää ihmisissä kiinnostusta, jonka jälkeen usein käymme keskustelua moukarinheitosta ja tämäkään matka ei ollut poikkeus. Sosiaaliena ihmisenä minusta on kiva keskustella ihmisten kanssa ja matkakin tuntuu lyhyemmältä.

Tampereen leirillä tuli niin paljon heittoja, että minun heittokenkä kului puhki. Moukarin heitossa pääpaino oli tekniikan hiomisessa, mikä ilokseni vaikutti myös heiton pituuteen, vaikka toisaalta jossain vaiheessa NOV-valmentaja Kalle Lehmusvuori totesi leikkisästi  "tekniikasta viis kunhan lentää pitkälle" Itse leirin paras hetki oli harjoitusten ohessa Flowparkissa käynti. Käynnillä korvasimme iltapuntin ja yllättäen kukaan ei valittanut siitä. Se oli mukavaa vaihtelua moukarin heittoon. Tältäkin leiriltä lähdin hyvillä mielin kohti kauden avausta Iisalmeen.

Teimme omatoimiset palauttelut joka ilta. (kuvassa oikealla Someron Esan Silja Kosonen)

Leiri loppui perjantaina ja Iisalmen kisat olivat lauantaina, eli siinä ei ollut yhtään lepopäivää välissä, joka sittemmin kostautui myöhemmin kisassa, sekä sen jälkeisessä kuumeessa/flunssassa. Kisan tulos jäi petymykseksi  (tulos oli vain vähän päälle 53 metriä).

Viikon sairastamisen jälkeen oli vuorossa Kaustisen moukarikarnevaalit. Moukarikarnevaalit alkavat aina kisoilla ja loppuvat kisoilla. Ensimmäisessä kisassa paransin ennätystäni kolme kertaa ja lopulliseksi tulokseksi jäi 56.48. Leiri onnistui hyvässä valmennuksessa (valmentajana toimi Ilari Huttula). Parasta, kun leireillä heitetään paljon hyvässä porukassa ja meillä on tosi hyvä henki.

Toinen kisa ei mennyt ihan niin hyvin. Ensimmäinen heitto ei tuntunut yhtään hyvältä ja mietin jo että astuisin yli. Päätin silti ottaa tuloksen (tulos oli 48 ja risat). Sen jälkeen tuli kaksi yliastuttua. Olin niin varma etten pääsisi niin huonolla tuloksella jatkoon, että otin kengätkin pois. Onneksi sitten pääsin jatkoon ja heitin 5 :llä heitolla kauden toiseksi parhaan tuloksen.

Moukarikarnevaaleilta oli kotiin tuomisina myös jotain mielenkiintoista! Valmentajani sai sovittua, että Arttu Väänänen aloittaa moukarinheitossa tekniikkavalmentajanani syksyllä. Arttu on ollut parina vuonna karnevaaleilla valmentajana ja onhan hän itsekin kansallista kärkeä heittäjänä. En voisi olla yhtään enempää innoissani. Minulla on vihdoin oikea tekniikkavalmentaja!!

TM

Instagram: tmpaldanius

Facebook: Tia-Maria Paldanius

Twitter: Tmpaldanius

Talvikausi ja kesäkauteen valmistautuminen

    Talvi SM-kisat

Talvella oli ihan ensimmäiset kisat missä heitin naisten sarjassa (N17 talvi SM-kisat).

Talvi SM-kisat olivat helmikuussa. Enkä voi sanoa muuta kuin, että en ole ikinä heittänyt missään kisassa niin huonosti. Kisan tulos jäi pettymykseksi, koska odotukseni olivat paljon korkeammalla varsinkin, kun heittoni näyttivät jo lupaavilta ANMJ-leirillä.

Eniten tässä ärsyttää se, että epäonnistuminen tapahtui talvi SM-kisoissa, talven ainoissa kisoissa, jossa olisi pitänyt olla kunnon vireessä hyvän treenijakson jälkeen. Ikinä epäonnistuminen ei tunnu hyvälle, mutta kun epäonnistuu monien huippujen ja huippuvalmentajien edessä, se tuntuu monta kertaa pahemmalle.

Kisan jälkeen käytiin valmentajan kanssa läpi, mitä siellä kisoissa oikein tapahtui ja miten sen voi jatkossa välttää sekä sovittiin että tämä kisa unohdetaan ja keskitytään kesän kisoihin ja tavoitteisiin. Osasyy kisoissa epäonnistumiseen oli juuri aloitettu  tekniikan hiominen. Niinkuin huomasi tekniikka ei ollut vielä kisoissa kunnossa.



Kuva otettu Varalan urheiluopistolta.

                                                                    Varalan yläkoululeiri             

Mennäänpä sitten positiivisempiin aiheisiin, nimittäin moukarinheiton yläkoululeiri. Leiri järjestettiin Tampereella Varalan urheiluopistossa. Leirillä valmentajana toimi SUL:in NOV-valmentaja Kalle Lehmusvuori. Leiri järjestettiin yhteistyössä judo-nuorten kanssa.

Koko leirin ajan heitimme sisällä, joka oli mielestäni hyvä valinta, koska silloin keskityttiin enemmän heittotekniikkaan, eikä katsottu heiton pituutta. Siellä oli tietysti muutakin ohjelmaa kuin vain pelkkää heittelyä. Ohjelmaan kuului mm. Luennot, heittotreenit, opiskelu, yleisharjoitus (moukari ja judo porukalla), huoltavaharjoitus ja ruokailut - valmentajina mm. Tiia Hautala ja Jenni Puputti.

Todella monet ihmiset ovat sanoneet etteivät pidä luennoista tai, että ne ovat tylsiä. Minun mielipiteeni on se, että luennoilla oppii paljon, vaikka luennon aiheena olisi se ainainen ravinto (sillä lähes joka leirillä on ravintoluento). Niistä jää aina jotain mieleen, mitä ei ole ennen tajunnut tai toteuttanut. Minun mielestäni paras aihe kaikista tämän leirin luennoista, oli urheiluvammoista ja niiden ehkäsyistä kertova luento. Luento oli minulle hyvin ajankohtainen, koska olkapääni ei ollut ihan kunnossa, jonka takia jouduin ottamaan hieman rennommin esim. puntit jne.

Heittoharjoitukset oli koko leirin paras asia. Koko porukka ei tietystikään heittänyt samaan aikaan, vaan meidät jaettiin puoliksi ja toinen puoli teki esim. tikasjuoksuja, kuntopallonheittoja ja punttia. Yhtenä päivänä meillä ei ollut ollenkaan moukarinheittoa, vaan sen korvasi kuulanheitto-, ja punttitestit. Kalle otti muutaman heiton jokaiselta videolle ja niitä anaalysoitiin yhdessä viimeisen heittoharjoituksen jälkeen. Tää leiri oli kyllä ihan mahtava kiitos kaikille leirillä mukana olleille ja iso kiitos Kallelle, jonka valmennuksessa sain olla ne muutamat päivät.

Kuva: Heittojen jälkeinen videoanalysointi
Kuvassa: Kalle Lehmusvuori.

Ensimmäiset ulkoheittoharjoitukset menivät todella hyvin ja talvella tehdyt pienet muutokset tekniikkaan tuntuivat siltä, että että ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä työtä edessä.

Hyvää kevään jatkoa!

TM

ANMJ - LEIRI 2

19-21.1 oli vuoden 2018 ensimmäinen leiri Kuortaneella. Leiri oli varmasti paras leiri hairjoituksellisesti. Leirin luennoilla puhuttiin jälleen kerran tärkeistä asioista mm. tulevista arvokisoista ja psyykkisestä valmennuksesta. Moukarin valmentajina toimivat tälläkin leirillä Merja Korpela ja Ilari Huttula.

Perinteinen kuva urheiluopiston edessä

Ensimmäisissä harjoituksissa teimme enemmän lajiharjotteita ja heittoharjoitus meni ihan ok hyvin, ei mitenkään todella HYVIN, mutta ei myöskään huonosti. Toinen harjoitus meni hyvin, ehkä viiden heiton ajan, sen jälkeen löysin itseni kaatuneena ringistä ja miettimässä "sattuiko selkään... sattuiko mihinkään". Onneksi ei käynyt mitään. Tämän jälkeen piti vain pikkuisen ottaa ajatusta mukaan heittoon :)

Kuortaneella luennon aiheena tällä kertaa oli psyykkinen valmennus, johon kuului myös asioita mitkä voi vaikuttaa urheiluun. Aihe oli tärkeä ja mielenkiintoinen. Luennolta jäi paljon asioita käsiteltäväksi. En ole ikinä ennen ajatellut miten paljon tarvitsee tehdä syömisen, unen ja treenaamisen lisäksi, että pääsee huipulle. Leirillä mielenrauhaa toi Kuortaneen luonto. Tähän paikkaan onkin hyvä pistää kuva majapaikan terassilta. Kuvassa avautuu pakkasaamun Kuortanejärvi, joka oli peittynyt pakkasusvaan. Täällä oli yli 20 astetta pakkasta!!!

En ole ennen ajatellut sitä, miten suuri vaikutus ravinnolla on urheiluun. Nyt ajattelen. Kun treenaa kovaan, niin pitää muistaa että ravinto (ja lepo) on yhtä tärkeitä asioita, kuin harjoittelu. Aamulla syömiseni on usein jäänyt liian vähälle, mutta näillä leireillä ei voi aamupalan tärkeyttä väheksyä - ja hyväähän ruoka täällä on.

Ei voi olla painottamatta ravinnon merkitystä 

Heti aamupalan jälkeinen harkka lähti TOSI hyvin. En ole varmaan ikinä heittänyt noin hyvän tuntuisia heittoja. Olen niin iloinen, kun sain vihdoin korjattua virheen, joka on ollut minulla kesästä asti. Harmi vain että Kuortaneella oli tosi kylmä, niin aamun ulkoheittoharkka jäi välistä - mutta tuon virheen korjaamisen jälkeen ei harmittanut yhtään että täyspitkät heitot jäi tekemättä.

Ja tähän heittoon on hyvä pistää toinen leiri pakettiin - mukana myös Merjan kommentit (jotka tosin tuolla hälinässä ei kuulu mitenkään hyvin.

TM

Kausi 2017 paketissa

Kausi 2017 oli tähän mennessä paras kauteni. Ennätys parani lähes 7m, voitin SM-mitalin ja pääsin ANMJ-leirille mukaan. En olisi vielä vuosi sitten leikkauspöydällä uskonut, että lähes 5kk heittotauon jälkeen menisi näin hyvin. (Tosin mietin, jos olisin treenannut terveenä sen 5kk, mitä olisin voinut saavuttaa...)

Vuonna 2017 tapahtui myös paljon muutakin, kuten pääsin haastattelemaan Sanna Kämäräistä  (mahtavaa oli päästä juttelemaan Sannan kanssa, joka on ollut idolini vuodesta 2011). Sannan kanssa juttelu antoi paljon motivaatiota harjoitteluun. Oli ilo päästä kuuntelemaan miten hän kertoi itsestään, tavoitteistaan yms. Alkuvuoden paras uutinen oli, kun kuulin että Sanna jatkaa kiekon heittämistä :)

Kuva kauden päättäreistä 29.10.2017

Asiani ei ollut puhua menneestä vuodesta, vaan kauden päätöksestä ja vuoden lopusta. Kausi osaltani päättyi leikkaukseen heti syyskuun alussa ja treenit lähtivät käyntiin lähinnä vatsa- ja selkälihas treeneinä. Vaikka kausi oli mahtava, en olisi ikinä uskonut, että minut kutsuttaisiin palkittavaksi muihin tilaisuuksiin kuin seuran päätös tilaisuuteen. Ensinnäkin seuran kauden päättäreissä minut valittiin kauden parhaaksi nuoreksi urheilijaksi, joka oli mahtavaa ja sain vielä apurahaa seuralta.

Kuva Pohjois-Savon yleisurheilun www-sivut piiriparlamentti 2017

Seuran kaudenpäättäreistä muutama viikko eteenpäin tuli kutsu piiriparlamentiin palkittavaksi. Palkitsemisen suoritti piirin ihmisten lisäksi Antti Ruuskanen. Koko tilaisuus oli todella huippu. Siellä olevat ihmiset olivat todella mukavia ja hyviä yleisurheilussa ja siellä ajattelin, että "nyt tiedän olevani oikeassa paikassa... Haluan tulla yhtä hyväksi urheilussa kuin Antti Ruuskanen."
Tuli vuoroni mennä eteen palkittavaksi ja siinä kysyttiin sellaiset peruskysymykset kuten "miksi sä valitsit just moukarin?" vastasin vain nopeasti, että iskä vei minut kisoihin kokeilemaan moukarin heittoa ja siitä se harrastus lähti.  Jälkeenpäin mietin, että olisin voinut puhua enemmän kuin vain yhden lauseen, mutta olin vain todella hermostunut seisoessani monien hyvien urheilijoiden edessä, että en edes älynnyt sitä.

Vuoden 2017 viimeinen tilaisuus oli Iisalmen kulttuuri ja urheilu gaala, joka muuten oli ihan ensimmäinen gaala jossa olen ollut. Sain tietää tilaisuudesta, kun ukki soitti ja sanoi, että "tiedätkö TM sinun nimesi on lehdessä ja saat ilmeisesti kaupungilta apurahaa". Kutsu tuli myöhemmin sähköpostissa. Gaalassa oli todella hyvä ohjelma ja lopuksi vielä palkittiin menestyneitä urheilijoita Iisalmesta.

Loppiaisena Visa Heittäjät piti perinteisen palkinnonjakotilaisuuden. Visa Heittäjät on heittoporukka, jonka Pentti Heiskanen ja Ari Paldanius perustivat vuonna 1993. Vuosi 2018 on siis 25v juhlavuosi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-TM